.. mutta kiitos kuitenkin. Ensimmäiset vaaleanpunaiset klöntit ovat saapuneet ja niiden mukana se vuoto sitten huomenissa alkaa. Alavatsaankin sattuu nyt jo aika mojovasti. Joten ei vielä tässä(kään) kierrossa ollut meidän vuoro.

Kierroksi tullee siis n. 30 päivää. Mutta miten mä oon oikein laskenut näitä päiviä??!! Eihän nuo mun edelliset merkkaukset pidä ollenkaan paikkaansa! Mitä hilvettiä?! Jos edelliset menkat alkoi 3.6 niin eikös nyt tänään ole kp 30? Huominen kp31 muuttuu sitten kp1:seksi. Tänään ei siis ole kp32, kuten olen edellä väittänyt. Mitä mä olen sekoillut...

No eihän tässä mitään muute, jos saisi rauhassa haavojaan parannella, mutta kun pitää juuri tänä viikonloppuna tavata kahta raskaana olevaa ystävää... En tiiä miten selviän. Inhottaa jo etukäteen, kun tietää, että tapaamisten jälkeen on niin pahamieli... Huomenna on myös huono päivä alkaa suhraamaan noiden hygieniavälineiden kanssa.

Harmittaa kyllä ihan helvetisti, ei kait sitä käy kieltäminen. Pienen ihmeen sijaan koen jälleen kerran pienen kuoleman. Pelko ikuisesta lapsettomuudesta iskee vasten kasvoja ja kovaa. Taas. Elämältä putoaa pohja, näen vain tyhjää, pimeää pudotusta... Miksi, voi miksi me ei saada onnistua??

Minä en käsitä, miten joku voi tulla heti raskaaksi. Miten se on mahdollista? Mikä helvetin vika minussa on, kun se ei minulta onnistu???? MIKÄ? KERTOKAA!!! Mä olen niin helvetin vihainen ja katkera. Surullinen ja pettynyt. Miten mä voisin rakastaa mun kehoa, kun se ei toimi?! Se tuottaa minulle vain pettymyksiä!

Tänään ei edes vielä ole paha päivä, se on vasta huomenna.. Itkettää jo nyt ajatella sitä alakuloa ja surua, jota tiedän kantavani mukanani huomenna. Huomenna piti suunnitelmien mukaan olla hyvä ja iloinen päivä vaan eipä ole. Sitten päivän, kahden päästä se taas helpottaa ja toiveet uuteen kiertoon alkavat herätä. Mutta juuri nyt tämä tuska, suru, viha ja katkeruus ovat niin pinnalla, että voisin huutaa ja karjua täyttä kurkkua ja haistattaa kaikella pitkät paskat.

Edelleen odotellaan, tänään ei ole ollut edes sellaista tunnetta, että kuukautiset vois alkaa. Mutta hyvinhän tässä vielä ehtii tapahtua, kuten erittäin hyvin on tiedossa ja muistissa.. Pidän kuitenkin toivoa yllä! Juurikaan en usko raskauteen, mutta toivon kyllä kovasti.

Teen/tekisinkö testin, taas, huomenaamuna, jos mitään ei tänään kuulu? Se olisi huomenna kp33. Ensimmäisessä raskaudessa tulin huonovointiseksi juuri näin, torstai-iltana, kp:nä 32 ja testasin plussan kp 33 aamulla. Jospa tämä olisi hyvä enne?? :)

(Ja juuri nyt alkaa vatsanpohjassa jälleen jomottaa... :( )

.. että mä saan vielä pitää toivoa yllä? Olisiko mun helpompi olla nyt, jos uskoisin kovasti olevani raskaana? Pettymys on kova joka tapauksessa, kunhan se vuoto alkaa mutta tänään on kp 31 eikä mitään ole ainakaan vielä tullut.

Edelleen turvottaa ja välillä sattuu vatsaan menkkamaisesti, pissattaa vähän väliä, väsyttää (olen ehkä nukkunut huonosti, voi johtua siitäkin) ja rinnat on mitä on, ei niistä voi mitään sanoa. Mutta toisaalta, ei mulla siinä ekassa raskaudessakaan ollut ensi alkuun tämän kummempia oireita.

Okei, mä päätän toivoa parasta viimeiseen asti! En luovuta vielä! Sittenpähän petyn, en sure sitä vielä.

Voi kunpa se pieni kuolema tässä kuussa olisikin pieni syntymä..

Kiitos kaikille viesteistä!

... IKINÄ! Raskautuminen nimittäin.

Ei se testikään saanut niitä menkkoja alkamaan. No, jospa sitten huomenna?! Tai sitten mä saan odottaa vielä erittäin epämääräisen ajan... Eipä tässä taida paljon vaihtoehtojakaan olla.

Eihän ne menkat periaatteessa ole vielä edes myöhässä (kp30/(20)27-33), joten eihän testit välttämättä näytä oikein, mutta kyllä mä luulen, että jos olisin paksuna niin olisi se aamulla siinä testissä edes haamuna näkynyt. Viimeisestä oviplussasta on tänään tasan 12 päivää. Sen jälkeen en kyllä testannut enää, ties miten kauan se testi vielä olisi ollut positiivinen...

No joo. Tätähän tämä elämä on. NIIIIIIN tätä.

Pieni kuolema kerran kuussa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Toisten onnen seuraaminen... Oman elämän kappaleiden kerääminen, yhteen laittaminen ja uuden räjähdyksen odottaminen. Sitä se elämä on.

No niin, nyt kai sitä voi rauhoittua odottelemaan niitä kuukautisia, kun kerta testi on nega edelleen. Tuskinpa se siitä plussaksi muuttuu. Ei muuta kuin rätti (varalta) persieen  ja töihin!

Tässä kierrossa mennään sitten ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli kp 28. Olisi se hienoa, jos kierto olisi aina saman mittainen, niin ei tarvitsisi tätä arpomista harrastaa... :( (Kiinalaisen lääketieteen mukaan jotakin on vialla, jos kierto heittelee. Sen pitäisi käsittääkseni olla aina saman mittainen.)

Niin, ja jos tämä kovin vielä venyy niin en ehdi saada toista yritystä tähän projektiin.

Ps. Ja jos joku ei vielä arvannut, niin harmittaa kyllä ihan he**etisti!! :(

... alavatsalla tänäänkin. Se on Purkkis sitä menkkakipua! Mulla saattaa viikonkin olla kipuja ennen kuin vuoto alkaa ja kivut alkaa oikein kunnolla. Tosin shiatsu on auttanut niihin kipuihin siten, että niitä kamalia kramppeja ei ole tullut sen jälkeen, kun ekan kerran kävin shiatsua saamassa.

Tänään on ollut oikein ekstraturvotusta ja ilmavaivoja, ei kivaa. Rinnat ei oo kipeet, mutta sellaiset painavat, tai täydet.. tai en mä osaa kuvailla. Kaikki nämä on ihan normaaleja menkkaoireita, joten eipä tästä osaa mitään päätelmiä tehdä. Voi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta!

Saa nähdä millaiseksi tämä kierto muotoutuu kahden lyhyemmän jälkeen. Silloin talvella (pillereiden jälkeen) ennen raskautta mun kierrot oli 27 ja 28. Nyt ollaan siis kp 29. Voi että mä toivon... no, tiedätte kyllä mitä. Mutta en uskalla uskoa siihen. Miten se edes voisi olla mahdollista? Eihän meillä voi olla niin hyvä tuuri, että raskautuisin näin pian uudestaan! Se ei kerta kaikkiaan sovi meidän karmaan.

Mutta jos minä teen huomenna raskaustestin, niin sittenhän saan ne menkat alkamaan, eikös se niin aina mene? Loppuisi ainakin tämä kärvistely ;)

Ensimmäisestä positiivisesta ovistestistä on nyt n. 16 päivää. Sittemmin niitä plussia tuli useampia, otappa niistä sitten selvää. Viimeisestä plussasta on kuitenkin nyt n. 10 pvää ja juhannuksen aikana tuolla vasemmalla puolella tuntui sitä huomattavaa kipua. Liekö se ollut se ovis? (Toivottavasti ei vasemmalta!!) Mutta näyttäisi siltä, että luteaalivaihe on ollut ainakin tarpeeksi pitkä. Voiko sen olla jopa liian pitkä?? Tässä tapauksessa se voisi olla sitäkin (ja mun tuurilla varmaan onkin..).

Edelleen se pirun PMS vaivaa: ahmituttaa ja turvottaa, mahaa juilii, pissattaa vähän väliä, näppyjä tulee naamaan herkästi ja on jotenkin alakuloinen mieli. Miksei ne kuukautiset voi vaan alkaa? Miksi pitää viikko tolkulla kituuttaa ja arpoa?

Raskaustesti kp:nä 24 oli negatiivinen (mutta toivo elää, pakko se on myöntää! Saa nähdä miten siitä pettymyksestä sitten pääsee yli... Onneksi on kaikkea kivaa tulossa tälle kesälle, joten on sitten muutakin ajateltavaa...). Edellinen kiertohan oli mulla jotain 20-21 päivää kaavinnan seurauksena (testasin siksi jo nyt, vaikka hölmöähän se tietenkin oli mutta sain hyvällä omalla tunnolla nauttia eilen muutaman driksun) enkä oikein nyt tiedä, että miten mun pitäisi se mun kierto ilmoittaa? Onko se nyt 20-33? Vai edelleen se sama vanha 27-33?

Meillä on nyt muuten peittojen heiluttelut yms. pannassa niin kauan, kunnes mies on saanut pissansa tutkitettua; alettiin epäillä, että jospa se pissatulehduspöpö tuleekin häneltä tai sitten se mahdollisuus, että olenko mä tartuttanut sen häneen? Toivottavasti mies selvittää asian ennen seuraavaa ovista =D

Ps. Niin ne tilanteet vaan muuttuu: mahaan sattuu juuri nyt aika tavalla! Mulla muuten tuli tippa jotakin pikkareihin tuossa about viikko sitten; luulin, että menkat alkaisi silloin mutta ei, onneksi. Ehkä se johtui siitä pissatulehduksesta?